BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Päivien piristeeksi pessimismiä...

Jos aurinkoinen positiivisuus kerta kaikkiaan saa totaalisen raivon partaalle, ei auta muu kuin kaivella esiin vastapuolen kerätyt lausahdukset ja antaa palaa. 

Vastoin kaikkia oletuksia, pessimismit saavat nauramaan, hykertelemään ja ne toimivat paremmin kuin iänikuiset yltiöaurinkoisuudet, joista päivän kymmenennen kohdalla tulee kiire puuterointihuoneeseen ja lennättää vanhanaikaiset.





Alla muutama hyväksi koettu pessimismi. Kannullinen kahvia ja pessimismit, siinäpä vasta päivän aloitus tai lopetus ja toimii nopeammin ja tehokkaammin kuin tekopositiiviset aamun tai illan raivostuttajat.

Näistä pessimismeistä ainakin meikäläinen nauttii suunnattomasti. Onhan niissä jonkinlaista kieroutunutta positiivisuuttakin, jos niin välttämättä haluaa ajatella. Minä en, haluan olla pessimisti, nyt!
  • Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. 
  • Olen raivannut tieni tyhjästä äärimmäiseen köyhyyteen. 
  • Kaikkea ei voi saada eikä paljon muutakaan.
  • Ennemmin tai myöhemmin löydän kyllä jonkun, joka jättää minut. 
  • Hymyile vaikeuksille, naura katastrofeille ja valehtele ikäsi.
  • Jos luopuu kerralla kaikista paheista, ei ole enää mahdollista tehdä parannusta. 
  • Kirjoittaminen sujuu hyvin, kun menee huonosti.
  • Sun täytyy kärsiä, että voit laulaa bluesia.
  • Tänään olen vain väsynyt, en ole halannut vessanpyttyä.
  • Ainoa tapa löytää taivas on antaa sen joskus tippua niskaan.
  • Se nyt vaan on tyhmää tuhota itsensä työllä.
  • Kompromissi: sopimus, jossa molemmat saavat sen mitä kumpikaan ei halua.
Pessimismejä kannattaa lueskella, kun menee liian hyvin. Luterilainen kasvatus on tehnyt meissä tuhojaan ja totta kai uskomme tiukasti siihen, että jos jossain vaiheessa menee hyvin, niin siitä seuraa vallan hemmetinmoinen syöksylasku niin, että kipunat vain pyrstöstä lentelevät.


Ja nyt ei muuta kuin kahvia kitusiin ja mietiskelemään lisää pessimismejä. Jos jollakulla on niitä varastossa piilossa ja olisi valmis jakamaan niitä, olen tassut ojennuksessa vastaanottamassa lisää aamun valaistumisia.

5 kommenttia:

Sara kirjoitti...

Tämä rauhoittaa jostain kumman syystä minun kieroutunutta mieltäni:

“Half of life is fucking up, the other half is dealing with it.”

En löytänyt valitettavasti suomennosta, mutta eiköhän jokainen tuon verran englantia ymmärrä...

a-kh kirjoitti...

Pessimistin vaalilause: Liian hyvää ollakseen totta.

Mietin tuota yhtä kuvaa katsellessani, että onko kyseessä kissojen taivas vain helvetti.

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei Sara! Luvallasi säilön pessimismisi kokoelmiini. On siinä, totta tosiaan, jotain kieroutuneen upeaa.

Hei a-kh!
Vaalilause sujahtaa myös kokoelmiini. On mitä aamukahvilla voi lukaista.

Kuvasta sen verran, että kissalla tuntuu menevän ihan hyvin, mutta miten on hiiren laita? Eksyykö katin suuhun vain juoko RedBullia ja saa suorastaan siivet selkään, mene ja tiedä. Animalialla voisi olla sananen sanottavanaan...

Salattu Minä kirjoitti...

Et ole sattunut lukemaan Liisa Keltikangas-Järvisen kirjaa Tunne itsesi, suomalainen? Siinä käsitellään suomalaista mielenmaisemaa ja kulttuurillista itsetuntoa sananlaskujen kautta. Sinällään hauska opus, että se todella saa tuntemaan itsensä osaksi pessimistien kansaa, en ole aikaisemmin tullut ajatelleeksi, mutta tuo kirja todella tuo esiin sen, ettei suomalaisissa sananlaskuissa paljon elämää kiitellä. :)

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Enpä ole vielä saanut käsiini Kelttikangas-Järvisen kirjaa. Hänellä on mukava tapa kirjoittaa, tylsät tutkimuksetkin ovat täysin luettavaa tekstiä, joten uskoisin mainitsemasi kirjan olevan lukemisen arvoinen.

Hyvä kun mainitsit, piustäydynpä kirjastoon ja varaan sen, mikäli sitä ei ole heti saatavissa.

Pessimismeistä sen verran, että jenkkiläinen yltiö-optimismi tuntuu melko vieraalta ja suomalainen käänteinen huumori ja ajattelutapa taas läheiseltä. Siksi siis pessimismit, joissa on totuuden siemen ja joille voi nauraa...:)